vohveleita ja villasukkia

Voi ihana talvinen päivä vieköön... seisoskelen tässä keittiössä, puuhaan vohvelitaikinaa ja kuuntelen kun perheen pojat pelaavat pihalla katulätkää, tai siis sorapihalätkää. Pelaajat Hinku ja Vinku, kuten isäni sanoo -"Toinen hinkuu ja toinen vinkuu". heh. Ja varpaitani lämmittää fammun kutomat raidalliset villasukat, voittamattomat nekin.

Vohvelit löysivät tiensä mahoihimme muutama kuukausi sitten kun kaappeja siivotessani löysin keittiöpyyhepinon taakse hautautuneena (älkää kysykö miten) vanhan 70 -luvun vohveliraudan. Tämän kohtaamiseni jälkeen sydämeni tosiaan sykkii tuolle raudalle. Mahtava keltainen väri ja tasan niin monta liikkuvaa osaa kuin minulle sopii -kansi. Ei säätöjä tai moderneja teflon pinnoitetta vaan simppeli meininki, töpseli seinään ja pinnoille voita.

 

kuva viime isänpäivältä 

Koska hakusessa on tällä hetkellä tulevaa ennakoiden vohvelitaikina, jota voi valmistaa lennossa (en aio mökillä tai matkalla erotella, vatkailla, odotella tai muuten viettää erityisesti aikaa taikinan kimpussa) kokeiluun menee tänään tällainen taikina:

 3 munaa

3 tl sokeria

1/2 tl suolaa

6 dl maitoa

4 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1,5 dl öljyä

*munat vatkataan kevyesti rikki ja lisätään sokeri ja suola

* mukaan maito ja sitten vehnäjauho-leivinjauhe sekoitus

*lopuksi öljy

*saa turvota 10 minuuttia ja sitten paistumaan

Katsotaan miten käy...

********************

No ei mennyt kuin Strömsössä... ja juurikin kun pääsin kehumaan retrorautaa. Kolmannen yrittämän jälkein kyllästyin raapinaan rautaan jämähtänyttä taikinaa, se jos jokin on raivostuttavaa puuhaa.   Tänään vain ei ollut minun ja rautani yhteinen päivä. 

Mutta koska taikinaa oli vielä reilusti päätin kaivaa lettupannun kaapista ja paistella pikkulettuja. Ja mikään lettutaikinahan tuo ei ollut, joten tuli sellasia paksuhkoja, pannukakkuja muistuttavia läpysköjä. Ja niitä tuli paljon. Ja niitä syötiin paljon. Mutta koska miehenalut ovat vielä alle teini-ikäisiä pannukakku-lettu-hässäköitä jäi myös minulle. Kaveriksi kermavaahtoa kanelilla ja fammun mansikkahilloa, mums. Hyvin tässä kuitenkin kävi.

ei niin nättejä, mutta hyviä